Danita West Oy LKV- ensimmäinen oppiläksy yrittäjyydestä

Useamman kuukauden yksinäinen työ ja puurtaminen takana. Paljon työtä ja puurtamista edessä. Viranomaisasioiden ja lupa-asioiden hoitoa, lippua ja lappua sinne tänne ja eri rekistereihin ja portaaleihin kirjautumista. Laskut ja kulut yritykselle juoksevat jo heti ensimmäisestä päivästä yrittäjänä. Irtisanouduin vakituisesta työstäni kiinteistönvälittäjänä, ja seuraavalla viikolla perustin jo yrityksen. Olen lähtöisin yrittäjäsuvusta ja olen nähnyt yrittäjäperheessä kasvaneena työnteon elämäntapana. En ole nähnyt työtä paikkana, johon mennään aamuisin ja josta lähdetään iltapäivisin. Vaan kokonaisvaltaisena elämäntapana, joka on osa ihmistä. Oli luonnollista vihdoin ja viimein uskaltaa hypätä kohti uutta 2016. Kaikkien elämänkokemusten jälkeen. Päästää irti vanhasta ja turvallisesta työnteon mallista ja lähteä kohti uutta.

En ole osannut miettiä epäonnistumisia yrittäjänä. En mieti negatiivisia asioita. Kun lähdetään tekemään asiakkaani kanssa hommia tai kun aloitan uuden projektin, niin mietin yleensä valmiiksi onnistuneen lopputuloksen.  Lapsenomaisen avoimella ja uteliaalla mielellä olen muutenkin lähestynyt elämässä asioita. Että mitä tänään keksittäisiin. Miksi miettiä asioita, jotka voivat mennä pieleen ? Uskon positiivisuuden voimaan. Uskon siihen, että miettii vain niitä asioita, jotka johtavat hyvään ja onnistumiseen. Ei keskittymistä negativiseen ja epäonnistumisiin. Vaan onnistumisiin. Askel askeleelta. Pieninkin askelin. Kuten urheilijan mieli toimii. Urheilusta on saatu hyviä oppeja myös liikemaailmaan.

Yksinäisten kuukausien liiketoiminnan rakentamisen jälkeen olen hiljalleen kertonut tutuille ja tuntemattomille, että olen ryhtynyt kiinteistönvälittäjä yrittäjäksi. Mikä positiivinen ja kannustava vastaanotto toisilta yrittäjiltä. Miesyrittäjiltä ja naisyrittäjiltä. Aivan uusi maailma. Moni yrittäjä on kiitellyt rohkeudesta. Aidon positiivista selkään taputtelua ja siinä hyvässä energiassa alkaa viihtyä. Ymmärrän hyvin yritysmaailman tietyn yhteisöllisyyden. Yrittäjä voi vapaasti valita tahot, joiden kanssa tekee töitä. Luonnollisestikin myös kaupanteko on ihmisten välistä dynamiikkaa, jota pitää tehdä sydämellä, ihminen ihmisen kanssa. Vaikka yrityksissä tehdään kauppaa ja diilejä, niin se on aina ihminen, jonka kanssa suunnitelmia ja päätöksiä tehdään. Yritykset tai koneet eivät toimi keskenään. Ihmiset toimivat. Oli sitten kyseessä b-to-b tai b-to-c, niin inhimmillisyys on aina kaiken perustana kaupanteossa. Toisen kuuleminen ja avun tarpeeseen vastaaminen omalla palvelullaan.

Olen aina ollut syvästi kiitollinen kohtaamisista. Tutustumisesta uusiin ihmisiin ja uusista verkostoista, joissa on eri alojen jännittäviä osaajia. Tapasin juuri Tallinnan kutsuvierasmatkallani sveitsiläisen yksityispankkiirin, jota jututin hänen työstään. Meillä oli super kiinnostavat ja huikeat keskusteut. Hän kertoi hoitavansa kansainvälisesti eri maissa merkittävien asiakkaidensa raha-asioita. Luonnollisestikin. Minua kiinnosti tietää hänen näkemyksensä suomalaisesta tavasta toimia liikemaailmassa, sekä muiden kansallisuuksien tavoista. Sveitsiläinen herra pankkiiripa kertoi minulle asian, jonka tässä blogissani jaan. Luottamuksella. Nimiä mainitsematta.

Hän sanoi muun muassa venäläisten ja monien muiden maiden yrittäjien ja päätöksentekijöiden tekevän päätöksensä yhteistyöstä enemmänkin tunteella. Sydämellä. Ensin täytyy tutustua hyvin ja viettää vapaa-aikaa yhdessä. Jos toinen osapuoli pitää toisesta tyypistä, niin vasta sitten yhteinen aaltopituus löytyy ja luottamus syntyy. Tämän vaiheen jälkeen vasta aletaan miettimään bisneksiä keskenään. Ensin siis nähdään sydämellä ja sitten mietitään, että onko tuon ihmisen kanssa mukavaa toimia vai ei. Suomessa kaikenlaiset säännöt ovat huolehtineet siitä, että lahjojen tuominen tai hyväntahtoiset eleet ja vapaa-ajan vietto muualla kuin bisnesympyröissä tulkitaan vähintäänkin lahjonnaksi. Se on sääli. Ehkä juuri siksi suomalaiset hienot keksinnöt odottavat vielä oikeaa myyntitapaa kansainvälisillä markkinoilla! Ensin purjehditaan tai kyläillään sydänystäviksi, ja vasta sitten myydään tai ostetaan.

Suomalaisen tavan hän näki hänen sanoja lainatakseni " autistisena". Anteeksi tällainen ilmaus, mutta hänen mielestään tämä sana oli kuvaava. Hän puhui tavasta aistia ja peilata vastapuolen tunnemaailmaa neuvottelussa ja kaupantekotyössä. Hyvin tärkeänä hän piti empatiakykyä bisnesmaailmassa. Hän oli Suomen visiiteillään kokenut, että välillä empatiakyky suomalaisessa yritys- ja kaupantekokulttuurissa puuttuu. Ollaan " autistisena" vain omassa maailmassa ja tyrkätään sieltä käsin omaa paasaustaan vastapuolelle.

Voisimmeko me suomalaiset oppia yrittäjinä ja bisnesalan onnistujina käyttämään kaupantekotilanteissakin enemmän tunneälyä ja sydäntä ? Olla kuulolla asiakkaiden ja yhtistyökumppaneiden reaktioille ja energioille ja peilata heistä enemmän ? Sen sijaan, että autistisesti ollaan omassa tunnemaailmassa ja kaupataan vain sitä omaa tuotetta ja ideaansa, niin olisi hyvä ensin nähdä ja aistia vastapuolessa tapahtuvia tunnemaailman puolia ja tarpeita ja vasta sitten tarjota ratkaisuja, apua ja yhteistyötä niihin peilaten.

Yrittäjänä niin asuntokaupassa kuin viestinnän alueella toivon, että voin noudattaa omassa työssäni yrittäjänä näitä kansainvälisistä tavoista opittuja taitoja.

Tehdä asuntokauppaa ja asiakasyhteistyötä sydämellä nähden ja kuunnellen. Unohtamatta bisnesmaailman ja myyntityön lanalaisuuksia ja ansaintalogiikkaa. Sitä, että myydään parhaaseen hintaan ja ripeästi!

Silti, kaiken kaupanteon takana on aina toisen ihmisen kohtaaminen, hänen näkeminen sydämen ja tunnetason kautta, ja vasta sen jälkeen voidaan lähteä myyntihommiin.

Kiitollinen uudesta alusta yrittäjänä ja heistä kaikista viisaista bisnesmaailman ihmeellisistä opettajista, joihin uudella polullani olen törmännyt, ja joita taatusti vielä kohtaan myös kuluttaja-asiakkaina.
Tunneälyn kautta kaupoille.

Kesäterveisin
Danita

Kiitollinen

Näin Pyhäinpäivän aattona minut valtasi syvä kiitollisuus. Vietän yksin kotona perjantai-iltaa. Tytär on kylläkin huoneessaan. Polttelen kynttilöitä ja muistelen kiitollisuudella elämää. Tällä kertaa koen kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat heittäneet haasteita elämääni. Tunnen kiitollisuutta kaikkia epäonnistumisia, pelkoja ja vaikeuksia kohtaan, niitä, joista on aina selvitty ja jotka ovat tehneet minusta sen ihmisen, joka juuri nyt olen. Ne ovat tehneet armollisemmaksi ja levollisemmaksi. Suurimmaksi osaksi elämä on kohdellut huikean hienosti, mutta aina ei ole ollut ihan helppoakaan. Ei todellakaan. Mielenrauha, armollisuus ja levollisuus syntyy monasti vasta kivun kautta. Ei voi tietää mikä on hyväksi, jos ei ole kokenut myös huonoa. Yleensä aina kiitetään hyvistä asioista ja elämän hyvistä ihmisistä, mutta minäpä kiitän niistä kaikista haasteellisista asioista, jotka ovat tehneet minusta ihmisen, joka pystyy rakastamaan muita ja joka iloitsee elämän lahjasta. Kiitän heistä, jotka ovat tehneet väkisinkin vahvaksi. Meillä on usein tapana unohtaa kiitollisuus silloin, kun menee hyvin. Muistakaa kiitollisuudessa läheisiänne, pois nukkuneita ja vierellänne olevia. Hyvistä sekä pahoista kokemuksista. Sillä ne negatiivisetkin kokemukset ja haasteet on tehty meille elämän oppiläksyiksi. Niistä voi oppia ja tarkistaa suunnan. Kohti vain parasta. 

Sitten vielä päivän ilahduttava vahvistus omille ajatuksille. Tänään tapasin sattumalta ruokajonossa erään ihanan naisen, entisessä elämässään TV- juontajan, Kirsi Salon. Hän on nykyisin henkinen valmentaja. Minäkin olen yhdeltä kurssitukselta valmentaja, tosin elämäntaidon valmentaja. Samat ajatukset siis siinä pikaisessa kohtaamisessa yhdistivät. Uskon kohtaamisiin. Kirsillä oli juuri siihen hetkeen sattumalta muutama lause minulle sanottavana. Olen juuri samoja asioita pohtinut viime aikoina. Hän vahvisti ajatustani siitä, että parisuhteessa on oltava mahdollisuus kokea täydellistä hyväksytyksi tulemista ilman tulostavoitetta. Rakkaussuhde ei ole rakkaussuhde, jos siinä vallitsee tulos tai ulos- kulttuuri, kuten monissa yrityksissä. On oltava myös mahdollisuus kokea hoivaa. Hoivatuksi tulemisen tarve on ihan varmasti jokaisen perustarve. Niin miehen kuin naisenkin. Sitä ei vaan osata myöntää tai toiselta pyytää. Pyytäkää. Siinäpä tämän päivän ihmissuhdeoppiläksy. 

Hyvää Pyhäinpäivän aattoa! :)
Danita

Nainen uusperheessä

Olen kyllästynyt käsitteeseen uusperhe. Uusperheessä naiseen lyödään yhteiskunnallisestikin odotuksia. Hiiteen alati joustava ja uusperheessä sovittelevan alistuva äiti-nainen. Ei ole hybridejä. Biologisesti kaiken taustalla on ensin nainen, josta tulee äiti, josta tulee muidenkin naisten lasten äiti.

Automaattisesti ei voi muodostua  perhettä, kun mies ja nainen päättävät muuttaa exiensä lasten kanssa yhteen. Se on biologian vastaista. Uskon biologian ja reviiriajattelun vaikuttavan yhä meissä ihmisissä, varsinkin naisissa, vaikkakin yhteiskunnan rakenteet ja systeemit ovat tehokkaasti muuttuneet sitten laumavietin ja reviirin merkkausaikojen. Nainen suojelee tiedostamattaan omaa reviiriään, joka sisältää kodin, emotionaaliset ja fyysiset tarpeet ja tunteet, sosiaaliset ympyrät jne. Ulkopuolinen vieraan reviirille astuminen voi tuntua tiedostamattomalla tavalla ahdistuksena. Ulkopuolinen voi olla perheen kuvioita jatkuvasti sotkeva puolison exä tai puolison suku ja lapset.  Naiselta voi tuntua siltä, ettei hän pysty hallitsemaan niin suurta koneistoa entisajan pienemmän reviirin sijaan. Emotionaalinen ahdistus synnyttää tuskaa, joka lisää huonoa käyttäytymistä parisuhteessa ja perheessä.

Aikuinen nainen voi tuntea pakokauhua ja voimattomuutta. Se on normaalia ja tervettä. Pakene tai taistele- tunne on alkukantaisen normaalia ja tervettä. Tässä hymyilyn, tavoitteiden asettelun ja suorittamisen maailmassa välillä unohdetaan meidän biologiset ja emotionaaliset erittäin normaalit tarpeemme, reaktiomme ja niistä syntyvät käyttäytymismallit. On normaalia kokea ahdistusta, kun uusperheen liikkuvien osien määrä ylittää naisen omat alkukantaiset reviirin suojelun keinot. Hallintakoneisto voi pettää.

Naisella on vahva biologinen vietti ja  tarve omaan reviiriin ja vahva tarve suojella omia jälkeläisiään. Ulkopuoliset tekijät voivat tuntua emotionaalisesti ja jopa fyysiseltä uhkalta. Puhun tiedostamattomasta ajattelusta. Ulkopuolinen uhka voi olla toisen miehen jälkeläiset ja toisen naisen jälkeläiset. Tiedostamaton reviirin uhka voi olla myös uusperheen ulkopuolella olevat, mutta kuitenkin erittäin suuressa roolissa taustalla vaikuttavat ulkopuoliset menneisyyden vaikuttajahahmot eli exät, uusperheen lasten toiset vanhemmat.  Siispä lisää porukkaa naisen reviirille hahmotettavaksi.

Uusperheen äiti ei ole äiti- hän on nainen, nainen, nainen. Nainen, joka ei automaattisesti muutu äidiksi, kun hänen ympärilleen kasataan yhdessä yössä miehen vaikkapa 4 lasta edellisistä suhteista ja hänen 3 omaa lasta edellisistä suhteista. Hän on nainen, joka on seksuaalinen ja haavoittuva olento, nainen joka haluaa miehen, joka antaa turvaa, huomiota ja hyväksyntää.  Nainen haluaa uusperheessäkin miehen, joka tulee ja ottaa, miehen, joka tekee hänestä naisen. Nainen ei halua uusperheessä miestä, joka on tahdoton tohveli ja alistettu kaiken hyväksyvä uhri suhteessä ex- vaimoonsa, lapsiinsa tai milloin mihinkin liikkuvaan osaan.

Nainen halua miehen, joka sanoo, että sinä olet minun ja yhdessä me rakennetaan tämä kaikki. Nainen haluaa reviirin merkkausta. Että tässä menee raja naisen ja miehen ex- vaimon välillä tai raja naisen ja ex- vaimon lasten välillä. Kyseessä on reviirien ja rajojen asettelu. Kyseessä on oman integriteettioikeuden suojelu. Aikoinaan vaikeina aikoina vuosia sitten mietin itsekseni, että missä on äidin suojelu, kun meillä on lastensuojelu ?

Parisuhteita muodostetaan miehen ja naisen välillä. Tietenkin niitä muodostetaan naisen ja naisen sekä miehen ja miehen välillä. Tässä kohtaa tarkastelen asiaa miehen ja naisen näkökökulmasta, sillä se on ainoa parisuhdemalli, josta minulla on kokemusta. Niin sanottu uusperhe ei ole parisuhde, se on monisuhde. Monisuhde syntyy sen seurauksena, että kaksi ihmistä on päättänyt muodostaa ensin parisuhteen. Tämän takia on kaikkein tärkeintä, että tätä parisuhdetta vahvistetaan ja vaalitaan. Suhdetta, jonka takia koko uusperheen kaaos on syntynyt ja kaikki liikkuvat osat exineen ja nyxineen ovat alkaneet pyörimään rattaassa.

Miehen ja naisen välinen suhde on se sateenvarjo, jonka liima, rakkaus, on yhteisten lasten koti. HUOMIO! Miehen ja naisen välinen rakkaus on lasten koti. Se tarkoittaa sitä, että päätöksenteko perheessä tapahtuu naisen ja miehen välillä eli kahden aikuisen välillä. Miehen perheessä on otettava huomioon hänen naisensa tunteet ja emotionaaliset tarpeet. Tämän jälkeen yhteiset lapset otetaan mukaan suunnitelmaan. Uusperhe säilyy vain ja ainoastaan kasassa sillä tapaa, ettei anneta lasten tai nuorten aikuisten päättää ja määrätä tahtia, vaan mies ja nainen, isät ja äidit, osaavat pitää selkeät rajat itsensä ja parisuhteensa ympärillä sekä osaavat ottaa lapset erillisinä suhteessa tähän kaiken pohjan muodostavaan perusytimeen, jonka nimi on parisuhde.

Jos mies jättää huomiotta naisensa fyysiset ja emotionaaliset tarpeet ja lähtee lapset tai ex-puolison tarpeet edellä masinoimaan ns. uusperhettä, niin siitä ei hyvää seuraa. Nainen kaipaa turvallisuuden tunnetta ja selkeyttä. Naiselle on kyettävä antamaan tunne, että hän on ykkönen. Sen voi tehdä lempeästi ja ovelasti ja siten, että kukaan muu ei loukkaannu tai haavoitu. Naiselle on osoitettava myös muiden sukulaisten nähden, että hän on rakastettu, tarpeellinen päätöksenteossa ja miehelle tärkeä. Tämän voi osoittaa monin teoin.

Sama koskee naista. Hän ei voi jyrätä miestään tämän selän takana masinoimalla exänsä ja lastensa kuvioita niin, että mies kokee jäävänsä ulkopuolelle. Naisen on annettava miehelle tunne, että mies on kunnioitettu ja paikkansa ansainnut hänen reviirillään.

Minä olen kokenut elämäni vaiheissa monesti ulkopuolisuutta. Tarkkailijan roolissa olemista. Sittemmin olen hypännyt elämän pyörteisiin tehden asioita, jotka saavat tuntemaan että olen elossa. Asioita, jotka saavat tuntemaan, että olen mukana elämän pyörteessä. Vahvasti elossa ja läsnä. Joidenkin tekojeni seurauksista olen myös saanut itse kärsiä. Ulkopuolisuuden tunne on vain tunne eikä tunnetta voi järjellä selittää tai analysoida. Silloin se ei olisi tunne. Olen kokemusteni kautta myös oppinut, että kukaan ei ota mukaan tai auta, ellei itse ilmaise toiselle, että mitä haluaa olla tai tehdä. Itse on sukellettava sekaan ja itse on kerrottava toiselle, mitä eniten toivoo ja rakastaa. On välillä osattava ottaa se oma tila ja on osattava antaa toiselle se tila olla näyttämön ykkönen. On ensiarvoisen tärkeää, että tuntee olevansa osa hyvää parisuhdetta tai että on mukana tunnetasolla uusperheessä omassa roolissaan. Tunne on aina totta.

 Olen elämässäni oppinut asian: Tunne on aina totta. Voi tuntua hyvältä tai pahalta. Keho ja mieli viestii meille asioita. Tunteita  on hyvä kuunnella. Viisas mies ja uusperheen isä varaa aikaa naiselleen, jotta tämä voi kertoa tunteistaan. Puheen ja jorinat voi vastaanottaa. Voi vain kuunnella ilman mielipidettä tai kantaa ottamista. Usein se on paras tapa. Voi yrittää ymmärtää, mutta ei aina tarvitse löytää ratkaisua. Pelkkä kuuntelukin riittää. Se antaa toiselle tunteen siitä, että hänet on huomattu, hän on tärkeä.

Kaiken hälinän ja arjen kiireen keskellä toisen huomioiminen, se, että antaa toiselle tunteen, että hän on merkittävä, on villakoiran ydin.  Merkityksellisyyden kokeminen omassa elämässä, parisuhteessa, uusperheessä on koko elämän kirjon kantava voima, perusajatus.  On edelleen uusperheessäkin annettava emotionaalisia aplodeja kumppanilleen, on annettava hänen tuntea, että hän loistaa merkityksellisenä tähtenä taivaalla, sinä kimmeltävänä tähtenä, jonka kerran näki siellä yökerhossa/kaupassa/työpalaverissa/ missä ikinä hänet kerran kohtasikaan.

Nainen on nainen uusperheessä tarpeineen, toiveineen, haavoineen. Parisuhteessa niitä hoivataan ja hellitään puolin ja toisin. Siitä hoivaamisesta ja hellimisestä on pidettävä kiinni alusta loppuun liikkuvien osien kaaoksenkin keskellä. Nainen ei ole uusperheessä vain se suorittava olento, loputon organisoija ja loputon joustaja ja tarvittaessa syrjään vetäytyjä. Hän on päätähti, aivan kuten mieskin. Se paikka on annettava ja pidettävä. Miehen ja naisen rakkaus on lasten koti. Erityisesti uusperheeessä.

Olen pahoillani. Pyydän anteeksi. Minä rakastan sinua. Kiitos.

Keväinen tervehdys!

Aurinko paistaa pitkästä aikaa pitkän ja harmaan talvikauden jälkeen. Miten ihana uusi yllätys. :) Blogini on ollut todella pitkään tauolla. Vaikka rakastankin kirjoittamista, niin välillä tekee hyvää pitää taukoa siitäkin, jotta saa kerätyksi uutta sisältöä itseensä. 

Olen lukenut elämässäni valtavat määrät niin sanottua henkistä kirjallisuutta, joka tukee hyvinvointia oman mielen hallinnan osalta. Paljon nykymaailmassa meuhkataan kehon huolehtimisesta, laihduttamisesta, ulkonäöstä ja kaikesta silmin havaittavasta. Kehon ja fyysisen olemuksen huolto on toki erittäin tärkeää ja se on ajankohtaista taas varsinkin kevätauringon pilkistäessä armottomana toppatakin alla puoli vuotta hautoneille. On muistettava pitää yhtä hyvää huolta meidän sisäisestä minästämme, siitä omasta mielestä ja vanhasta ja viisaasta  sielusta, joka asustaa tässä kehossamme. 

Myönteisen ajattelun kautta omien valintojen tekeminen, energisoivien ja voimauttavien ystävien seurassa oleminen ja sellaisten mukavien asioiden tekeminen, joissa oma sielu lepää, ovat ruokaa mielelle. Kehon rääkkääminen salilla ja lenkkipolulla on aina hyväksi.  Mielelle ja sielulle taas on hyväksi lepo ja hiljaisuus. Hiljentyminen kaikesta päivän hälinästä toviksi auttaa tutkimustenkin mukaan mieltä vapauttamaan kapasiteettia kuormittavista asioista ja siten hiljentyminen ehkäisee stressiä, joka niin kovin sairastuttaa kehoa ja mieltä. Minun tapani hiljentää mieli iltaisin kestää noin 5 minuuttia. Sytytän joka ilta kodissa kynttilän pöydälle, istahdan kynttilän eteen hetkiseksi ja olen vaan. Samalla voi juoda vaikkapa yrttiteetä. Saman homman voi tehdä sulkemalla silmänsä viideksi ( 5 ) minuutiksi missä paikassa vain. Tuolloin voi antaa tietoisesti ajatusten tulla ja mennä ilman, että tarttuu niihin tai pähkäilee mitään tiettyä ongelmaa. Tärkeintä on olla tietoisesti läsnä tässä hetkessä ilman kriittistä tai analysoivaa ajattelua. Tietoisen läsnäolon opettelu alkaa juuri tästä viidestä ( 5 )  minuutista. 

Ihmissuhdeasiat ovat sellaisia, jotka myös saattavat kuormittaa omaa mieltä. Vanhat menneisyyden ihmissuhteet tai nykyiset olemassaolevat. Ihmissuhdehaasteet ovat hyvin yleisiä ja niitä on minullakin...

Uskon itse siihen, että rakkaus ja anteeksianto, jotka ovat universaaleja käsitteitä, ovat omalle itselle ja oman mielen vapauttamiselle peloista ja kahleista kaikkein tärkeimmät aseet. Mennyt mörkönä kummitteleva ihmissuhde kaipaa omassa mielessä vapautusta. Vain omalla mielellä ja ajattelutavalla voi vaikuttaa siihen, että painaako ja kuormittaako se meitä vai ei. Laitan lopuksi eräästä kirjasta ja kirjan  mukaan vanhalta alkuperäiskansalta opitun mantran, jonka voi mielessään osoittaa tällaiselle ihmissuhteelle, josta haluaa itse henkisesti vapautua. Tämän mantran voi osoittaa myös uudelle ihmissuhteelle, jonka tilaa haluaa vahvistaa myönteisemmäksi. Hyvin yksinkertaiset lauseet ja SANAT, jotka toimivat aina. Riittää, että mielessään lausuu nämä sanat ja osoittaa ne ajatuksessaan tälle henkilölle. Tällainen ajatusleikki ja teko vapauttaa Sinut itsesi, puhdistaa menneisyyden ilmaa ja antaa Sinulle tilaa uudelle ihmissuhteelle tai parantaa nykyistä ihmissuhdettasi:

Olen pahoillani.

Pyydän anteeksi.

Minä rakastan sinua.

Kiitos.

Ilolla ja toiveikkaalla kevätvalolla,

Danita

Tämä Äiti sai äitienpäivälounaan yli 100 vuotta vanhassa Tammisaaren kesäravintola Knipanissa. Siellä on viettänyt aikaa jo saksalainen ukkini ukki Otto Westphal, joka oli 1800- luvun lopulta 1900- luvun alkuun Etelä- Suomen ainoa hammaslääkäri. Hän tuli Saksasta, Leipzikista, Suomeen hoitelemaan suomalaisten hampaita. Fröken Westphal jatkaa Knipanin merellisiä äitienpäiväperinteitä viidennessä polvessa. Käytiin toki myös halailemassa Beben kanssa jättisuuria puita ja poimimassa valkovuokkoja luonnonsuojelualueella Tammisaaren Ramsholmenissa. Valkovuokkoja silmänkantamattomiin. 

Yli 100- vuotias Knipan on kesällä suosittu huvilatyyppinen ravintola.

Äitienpäivään kuuluu tietysti mansikkakakku.

Kinipan on rakennettu meren päälle.

Nenänvaihtoa Beben kanssa.

Luonnonpuiston valkovuokkoja 

 Jättisuuren puun halausta ja valkovuokkoja äitienpäivän kunniaksi.

Koska rakastan vanhoja taloja ja historiaa niin jaanpa tässä nyt Westphalien vanhan kotitalon kuvan Tammisaaren Gamla Stanista. Nappasin kuvan tänään. Tässä asui saksalainen ukkini ukki Otto Westphal. Hänellä oli tässä samassa talossa myös hammaslääkärivastaanotto. Hän oli sen verran menevä mies ja monessa mukana, että perusti mm. Helsingin Pitäjänmäen VPK:n ja oli sen ensimmäinen palopäällikkö v. 1908. Isoisoukkini ohjasi myös Kansallisteatterin näyttämöllä 1800- 1900 taitteessa musikaaleja ja toimi itsekin siellä näyttelijänä. Poikkitaiteellisuus on OK. Virkamies ja arvostettu lääkäri voi olla myös näyttelijä 1900- luvun alun Helsingissä, miksei. Kaikki tieto löytyy netistä. Verenperintöni selittänee syyn siihen, että poikkitaiteellisuus ja monipuolisuus ihmisessä ammattilokeroiden takana, on avarakatseiselle Danitalle sydäntä lähellä. 

Westphalien vanha kotitalo 1800- luvun lopulta Tammisaaren Vanhan Kaupungin keskustassa. 

Lukemista iltapuhteeksi kynttilänvalossa. Tentti. Voiko kiinteistölakikirjastakin repiä hyvää fiilistä? Kyllä voi. Kynttilöillä ja zen- tunnelmalla varustettuna asuntolakia päähän. Huomenna on hyvä mieli.

Love & Light,
Danita