Äidinrakkaus.

Äidinrakkaus. Pyhäpäivän viettoa 5- vuotiaan Claudiani kanssa. Vanhemman/vanhempien rakkaus on lapsen koti. Minun arvomaailmassani ihmissuhteet ja rakkaus menee kaiken edelle. Vasta rakastavana ja rakastettuna olentona voi suoriutua mainiosti haasteistaan ja saada pohjaa työlle ja elämän aallokoissa suunnistamiselle. Äidin ja lapsen välinen rakkaus on upeaa. Sanon Claudialle päivittäin "Äiti rakastaa sinua" ja teen sen ilman, että  Claudian olisi suoriuduttava jostakin tehtävästä ikäänkuin ehdollisena palkintona. On tärkeää, että lapsi kokee olevansa kehollisesti ja persoonaltaan rakastettu sellaisena kuin hän on huolimatta siitä, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Ehdollisesti rakastetuista kasvaa suorittajia ja jatkuvaa ulkoista hyväksyntää hakevia. Koti on rakkautta varten, rakkauden näyttämö. Ei riitä kauniit seinät ja kiiltävä messinki, jos kotona ei ole rakkautta, jossa elää ja olla. Tunnelman luo ihminen, joka uskaltaa ja osaa rakastaa siitäkin huolimatta, ettei kaikki ole aina kyllin hyvin. Sylittely ja halaaminen puolin ja toisin antaa lapsen kehotietoisuudelle rajoja ja raameja ja hän oppii hyväksymään itseään peilatessaan vanhemman reaktioita. Vaikka olisi yksinhuoltaja tai sinkku, niin kotiin onnistuu luomaan mainiosti rakkautta vain lähettämällä sitä ympäristöön. Yleensä kyllä rakastava ihminen vetää rakastavia ihmisiä puoleensa. ;) Olen työskennellyt vuosia medioissa kaupallisella alalla myynnissä ja markkinoinnissa ja nykyisin asuntovälittäjänä. Ns. "nälkäisten" nuoruuden tykitysvuosien jälkeen koen, että kaikessa myynnissä kuten asuntokaupassakin  tärkeintä on aito välittäminen ja vuorovaikutus. Toisella puolella on aina ihminen. Saa olla itsekin ihminen tavattavissa. Kaikki ovat jonkun lapsia ja jonkun rakastamia.  ;) t. Danita ja Claudia 5v. loppiaisena 2014.