Useamman kuukauden yksinäinen työ ja puurtaminen takana. Paljon työtä ja puurtamista edessä. Viranomaisasioiden ja lupa-asioiden hoitoa, lippua ja lappua sinne tänne ja eri rekistereihin ja portaaleihin kirjautumista. Laskut ja kulut yritykselle juoksevat jo heti ensimmäisestä päivästä yrittäjänä. Irtisanouduin vakituisesta työstäni kiinteistönvälittäjänä, ja seuraavalla viikolla perustin jo yrityksen. Olen lähtöisin yrittäjäsuvusta ja olen nähnyt yrittäjäperheessä kasvaneena työnteon elämäntapana. En ole nähnyt työtä paikkana, johon mennään aamuisin ja josta lähdetään iltapäivisin. Vaan kokonaisvaltaisena elämäntapana, joka on osa ihmistä. Oli luonnollista vihdoin ja viimein uskaltaa hypätä kohti uutta 2016. Kaikkien elämänkokemusten jälkeen. Päästää irti vanhasta ja turvallisesta työnteon mallista ja lähteä kohti uutta.
En ole osannut miettiä epäonnistumisia yrittäjänä. En mieti negatiivisia asioita. Kun lähdetään tekemään asiakkaani kanssa hommia tai kun aloitan uuden projektin, niin mietin yleensä valmiiksi onnistuneen lopputuloksen. Lapsenomaisen avoimella ja uteliaalla mielellä olen muutenkin lähestynyt elämässä asioita. Että mitä tänään keksittäisiin. Miksi miettiä asioita, jotka voivat mennä pieleen ? Uskon positiivisuuden voimaan. Uskon siihen, että miettii vain niitä asioita, jotka johtavat hyvään ja onnistumiseen. Ei keskittymistä negativiseen ja epäonnistumisiin. Vaan onnistumisiin. Askel askeleelta. Pieninkin askelin. Kuten urheilijan mieli toimii. Urheilusta on saatu hyviä oppeja myös liikemaailmaan.
Yksinäisten kuukausien liiketoiminnan rakentamisen jälkeen olen hiljalleen kertonut tutuille ja tuntemattomille, että olen ryhtynyt kiinteistönvälittäjä yrittäjäksi. Mikä positiivinen ja kannustava vastaanotto toisilta yrittäjiltä. Miesyrittäjiltä ja naisyrittäjiltä. Aivan uusi maailma. Moni yrittäjä on kiitellyt rohkeudesta. Aidon positiivista selkään taputtelua ja siinä hyvässä energiassa alkaa viihtyä. Ymmärrän hyvin yritysmaailman tietyn yhteisöllisyyden. Yrittäjä voi vapaasti valita tahot, joiden kanssa tekee töitä. Luonnollisestikin myös kaupanteko on ihmisten välistä dynamiikkaa, jota pitää tehdä sydämellä, ihminen ihmisen kanssa. Vaikka yrityksissä tehdään kauppaa ja diilejä, niin se on aina ihminen, jonka kanssa suunnitelmia ja päätöksiä tehdään. Yritykset tai koneet eivät toimi keskenään. Ihmiset toimivat. Oli sitten kyseessä b-to-b tai b-to-c, niin inhimmillisyys on aina kaiken perustana kaupanteossa. Toisen kuuleminen ja avun tarpeeseen vastaaminen omalla palvelullaan.
Olen aina ollut syvästi kiitollinen kohtaamisista. Tutustumisesta uusiin ihmisiin ja uusista verkostoista, joissa on eri alojen jännittäviä osaajia. Tapasin juuri Tallinnan kutsuvierasmatkallani sveitsiläisen yksityispankkiirin, jota jututin hänen työstään. Meillä oli super kiinnostavat ja huikeat keskusteut. Hän kertoi hoitavansa kansainvälisesti eri maissa merkittävien asiakkaidensa raha-asioita. Luonnollisestikin. Minua kiinnosti tietää hänen näkemyksensä suomalaisesta tavasta toimia liikemaailmassa, sekä muiden kansallisuuksien tavoista. Sveitsiläinen herra pankkiiripa kertoi minulle asian, jonka tässä blogissani jaan. Luottamuksella. Nimiä mainitsematta.
Hän sanoi muun muassa venäläisten ja monien muiden maiden yrittäjien ja päätöksentekijöiden tekevän päätöksensä yhteistyöstä enemmänkin tunteella. Sydämellä. Ensin täytyy tutustua hyvin ja viettää vapaa-aikaa yhdessä. Jos toinen osapuoli pitää toisesta tyypistä, niin vasta sitten yhteinen aaltopituus löytyy ja luottamus syntyy. Tämän vaiheen jälkeen vasta aletaan miettimään bisneksiä keskenään. Ensin siis nähdään sydämellä ja sitten mietitään, että onko tuon ihmisen kanssa mukavaa toimia vai ei. Suomessa kaikenlaiset säännöt ovat huolehtineet siitä, että lahjojen tuominen tai hyväntahtoiset eleet ja vapaa-ajan vietto muualla kuin bisnesympyröissä tulkitaan vähintäänkin lahjonnaksi. Se on sääli. Ehkä juuri siksi suomalaiset hienot keksinnöt odottavat vielä oikeaa myyntitapaa kansainvälisillä markkinoilla! Ensin purjehditaan tai kyläillään sydänystäviksi, ja vasta sitten myydään tai ostetaan.
Suomalaisen tavan hän näki hänen sanoja lainatakseni " autistisena". Anteeksi tällainen ilmaus, mutta hänen mielestään tämä sana oli kuvaava. Hän puhui tavasta aistia ja peilata vastapuolen tunnemaailmaa neuvottelussa ja kaupantekotyössä. Hyvin tärkeänä hän piti empatiakykyä bisnesmaailmassa. Hän oli Suomen visiiteillään kokenut, että välillä empatiakyky suomalaisessa yritys- ja kaupantekokulttuurissa puuttuu. Ollaan " autistisena" vain omassa maailmassa ja tyrkätään sieltä käsin omaa paasaustaan vastapuolelle.
Voisimmeko me suomalaiset oppia yrittäjinä ja bisnesalan onnistujina käyttämään kaupantekotilanteissakin enemmän tunneälyä ja sydäntä ? Olla kuulolla asiakkaiden ja yhtistyökumppaneiden reaktioille ja energioille ja peilata heistä enemmän ? Sen sijaan, että autistisesti ollaan omassa tunnemaailmassa ja kaupataan vain sitä omaa tuotetta ja ideaansa, niin olisi hyvä ensin nähdä ja aistia vastapuolessa tapahtuvia tunnemaailman puolia ja tarpeita ja vasta sitten tarjota ratkaisuja, apua ja yhteistyötä niihin peilaten.
Yrittäjänä niin asuntokaupassa kuin viestinnän alueella toivon, että voin noudattaa omassa työssäni yrittäjänä näitä kansainvälisistä tavoista opittuja taitoja.
Tehdä asuntokauppaa ja asiakasyhteistyötä sydämellä nähden ja kuunnellen. Unohtamatta bisnesmaailman ja myyntityön lanalaisuuksia ja ansaintalogiikkaa. Sitä, että myydään parhaaseen hintaan ja ripeästi!
Silti, kaiken kaupanteon takana on aina toisen ihmisen kohtaaminen, hänen näkeminen sydämen ja tunnetason kautta, ja vasta sen jälkeen voidaan lähteä myyntihommiin.
Kiitollinen uudesta alusta yrittäjänä ja heistä kaikista viisaista bisnesmaailman ihmeellisistä opettajista, joihin uudella polullani olen törmännyt, ja joita taatusti vielä kohtaan myös kuluttaja-asiakkaina.
Tunneälyn kautta kaupoille.
Kesäterveisin
Danita
