Oct 30, 2015

Kiitollinen





Näin Pyhäinpäivän aattona minut valtasi syvä kiitollisuus. Vietän yksin kotona perjantai-iltaa. Tytär on kylläkin huoneessaan. Polttelen kynttilöitä ja muistelen kiitollisuudella elämää. Tällä kertaa koen kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat heittäneet haasteita elämääni. Tunnen kiitollisuutta kaikkia epäonnistumisia, pelkoja ja vaikeuksia kohtaan, niitä, joista on aina selvitty ja jotka ovat tehneet minusta sen ihmisen, joka juuri nyt olen. Ne ovat tehneet armollisemmaksi ja levollisemmaksi. Suurimmaksi osaksi elämä on kohdellut huikean hienosti, mutta aina ei ole ollut ihan helppoakaan. Ei todellakaan. Mielenrauha, armollisuus ja levollisuus syntyy monasti vasta kivun kautta. Ei voi tietää mikä on hyväksi, jos ei ole kokenut myös huonoa. Yleensä aina kiitetään hyvistä asioista ja elämän hyvistä ihmisistä, mutta minäpä kiitän niistä kaikista haasteellisista asioista, jotka ovat tehneet minusta ihmisen, joka pystyy rakastamaan muita ja joka iloitsee elämän lahjasta. Kiitän heistä, jotka ovat tehneet väkisinkin vahvaksi. Meillä on usein tapana unohtaa kiitollisuus silloin, kun menee hyvin. Muistakaa kiitollisuudessa läheisiänne, pois nukkuneita ja vierellänne olevia. Hyvistä sekä pahoista kokemuksista. Sillä ne negatiivisetkin kokemukset ja haasteet on tehty meille elämän oppiläksyiksi. Niistä voi oppia ja tarkistaa suunnan. Kohti vain parasta. 

Sitten vielä päivän ilahduttava vahvistus omille ajatuksille. Tänään tapasin sattumalta ruokajonossa erään ihanan naisen, entisessä elämässään TV- juontajan, Kirsi Salon. Hän on nykyisin henkinen valmentaja. Minäkin olen yhdeltä kurssitukselta valmentaja, tosin elämäntaidon valmentaja. Samat ajatukset siis siinä pikaisessa kohtaamisessa yhdistivät. Uskon kohtaamisiin. Kirsillä oli juuri siihen hetkeen sattumalta muutama lause minulle sanottavana. Olen juuri samoja asioita pohtinut viime aikoina. Hän vahvisti ajatustani siitä, että parisuhteessa on oltava mahdollisuus kokea täydellistä hyväksytyksi tulemista ilman tulostavoitetta. Rakkaussuhde ei ole rakkaussuhde, jos siinä vallitsee tulos tai ulos- kulttuuri, kuten monissa yrityksissä. On oltava myös mahdollisuus kokea hoivaa. Hoivatuksi tulemisen tarve on ihan varmasti jokaisen perustarve. Niin miehen kuin naisenkin. Sitä ei vaan osata myöntää tai toiselta pyytää. Pyytäkää. Siinäpä tämän päivän ihmissuhdeoppiläksy. 

Hyvää Pyhäinpäivän aattoa! :)
Danita

Oct 23, 2015

Nainen uusperheessä




Olen kyllästynyt käsitteeseen uusperhe. Uusperheessä naiseen lyödään yhteiskunnallisestikin odotuksia. Hiiteen alati joustava ja uusperheessä sovittelevan alistuva äiti-nainen. Ei ole hybridejä. Biologisesti kaiken taustalla on ensin nainen, josta tulee äiti, josta tulee muidenkin naisten lasten äiti.

Automaattisesti ei voi muodostua  perhettä, kun mies ja nainen päättävät muuttaa exiensä lasten kanssa yhteen. Se on biologian vastaista. Uskon biologian ja reviiriajattelun vaikuttavan yhä meissä ihmisissä, varsinkin naisissa, vaikkakin yhteiskunnan rakenteet ja systeemit ovat tehokkaasti muuttuneet sitten laumavietin ja reviirin merkkausaikojen. Nainen suojelee tiedostamattaan omaa reviiriään, joka sisältää kodin, emotionaaliset ja fyysiset tarpeet ja tunteet, sosiaaliset ympyrät jne. Ulkopuolinen vieraan reviirille astuminen voi tuntua tiedostamattomalla tavalla ahdistuksena. Ulkopuolinen voi olla perheen kuvioita jatkuvasti sotkeva puolison exä tai puolison suku ja lapset.  Naiselta voi tuntua siltä, ettei hän pysty hallitsemaan niin suurta koneistoa entisajan pienemmän reviirin sijaan. Emotionaalinen ahdistus synnyttää tuskaa, joka lisää huonoa käyttäytymistä parisuhteessa ja perheessä.

Aikuinen nainen voi tuntea pakokauhua ja voimattomuutta. Se on normaalia ja tervettä. Pakene tai taistele- tunne on alkukantaisen normaalia ja tervettä. Tässä hymyilyn, tavoitteiden asettelun ja suorittamisen maailmassa välillä unohdetaan meidän biologiset ja emotionaaliset erittäin normaalit tarpeemme, reaktiomme ja niistä syntyvät käyttäytymismallit. On normaalia kokea ahdistusta, kun uusperheen liikkuvien osien määrä ylittää naisen omat alkukantaiset reviirin suojelun keinot. Hallintakoneisto voi pettää.

Naisella on vahva biologinen vietti ja  tarve omaan reviiriin ja vahva tarve suojella omia jälkeläisiään. Ulkopuoliset tekijät voivat tuntua emotionaalisesti ja jopa fyysiseltä uhkalta. Puhun tiedostamattomasta ajattelusta. Ulkopuolinen uhka voi olla toisen miehen jälkeläiset ja toisen naisen jälkeläiset. Tiedostamaton reviirin uhka voi olla myös uusperheen ulkopuolella olevat, mutta kuitenkin erittäin suuressa roolissa taustalla vaikuttavat ulkopuoliset menneisyyden vaikuttajahahmot eli exät, uusperheen lasten toiset vanhemmat.  Siispä lisää porukkaa naisen reviirille hahmotettavaksi.

Uusperheen äiti ei ole äiti- hän on nainen, nainen, nainen. Nainen, joka ei automaattisesti muutu äidiksi, kun hänen ympärilleen kasataan yhdessä yössä miehen vaikkapa 4 lasta edellisistä suhteista ja hänen 3 omaa lasta edellisistä suhteista. Hän on nainen, joka on seksuaalinen ja haavoittuva olento, nainen joka haluaa miehen, joka antaa turvaa, huomiota ja hyväksyntää.  Nainen haluaa uusperheessäkin miehen, joka tulee ja ottaa, miehen, joka tekee hänestä naisen. Nainen ei halua uusperheessä miestä, joka on tahdoton tohveli ja alistettu kaiken hyväksyvä uhri suhteessä ex- vaimoonsa, lapsiinsa tai milloin mihinkin liikkuvaan osaan.
Nainen halua miehen, joka sanoo, että sinä olet minun ja yhdessä me rakennetaan tämä kaikki. Nainen haluaa reviirin merkkausta. Että tässä menee raja naisen ja miehen ex- vaimon välillä tai raja naisen ja ex- vaimon lasten välillä. Kyseessä on reviirien ja rajojen asettelu. Kyseessä on oman integriteettioikeuden suojelu. Aikoinaan vaikeina aikoina vuosia sitten mietin itsekseni, että missä on äidin suojelu, kun meillä on lastensuojelu ?

Parisuhteita muodostetaan miehen ja naisen välillä. Tietenkin niitä muodostetaan naisen ja naisen sekä miehen ja miehen välillä. Tässä kohtaa tarkastelen asiaa miehen ja naisen näkökökulmasta, sillä se on ainoa parisuhdemalli, josta minulla on kokemusta. Niin sanottu uusperhe ei ole parisuhde, se on monisuhde. Monisuhde syntyy sen seurauksena, että kaksi ihmistä on päättänyt muodostaa ensin parisuhteen. Tämän takia on kaikkein tärkeintä, että tätä parisuhdetta vahvistetaan ja vaalitaan. Suhdetta, jonka takia koko uusperheen kaaos on syntynyt ja kaikki liikkuvat osat exineen ja nyxineen ovat alkaneet pyörimään rattaassa.

Miehen ja naisen välinen suhde on se sateenvarjo, jonka liima, rakkaus, on yhteisten lasten koti. HUOMIO! Miehen ja naisen välinen rakkaus on lasten koti. Se tarkoittaa sitä, että päätöksenteko perheessä tapahtuu naisen ja miehen välillä eli kahden aikuisen välillä. Miehen perheessä on otettava huomioon hänen naisensa tunteet ja emotionaaliset tarpeet. Tämän jälkeen yhteiset lapset otetaan mukaan suunnitelmaan. Uusperhe säilyy vain ja ainoastaan kasassa sillä tapaa, ettei anneta lasten tai nuorten aikuisten päättää ja määrätä tahtia, vaan mies ja nainen, isät ja äidit, osaavat pitää selkeät rajat itsensä ja parisuhteensa ympärillä sekä osaavat ottaa lapset erillisinä suhteessa tähän kaiken pohjan muodostavaan perusytimeen, jonka nimi on parisuhde.

Jos mies jättää huomiotta naisensa fyysiset ja emotionaaliset tarpeet ja lähtee lapset tai ex-puolison tarpeet edellä masinoimaan ns. uusperhettä, niin siitä ei hyvää seuraa. Nainen kaipaa turvallisuuden tunnetta ja selkeyttä. Naiselle on kyettävä antamaan tunne, että hän on ykkönen. Sen voi tehdä lempeästi ja ovelasti ja siten, että kukaan muu ei loukkaannu tai haavoitu. Naiselle on osoitettava myös muiden sukulaisten nähden, että hän on rakastettu, tarpeellinen päätöksenteossa ja miehelle tärkeä. Tämän voi osoittaa monin teoin.

Sama koskee naista. Hän ei voi jyrätä miestään tämän selän takana masinoimalla exänsä ja lastensa kuvioita niin, että mies kokee jäävänsä ulkopuolelle. Naisen on annettava miehelle tunne, että mies on kunnioitettu ja paikkansa ansainnut hänen reviirillään.

Minä olen kokenut elämäni vaiheissa monesti ulkopuolisuutta. Tarkkailijan roolissa olemista. Sittemmin olen hypännyt elämän pyörteisiin tehden asioita, jotka saavat tuntemaan että olen elossa. Asioita, jotka saavat tuntemaan, että olen mukana elämän pyörteessä. Vahvasti elossa ja läsnä. Joidenkin tekojeni seurauksista olen myös saanut itse kärsiä. Ulkopuolisuuden tunne on vain tunne eikä tunnetta voi järjellä selittää tai analysoida. Silloin se ei olisi tunne. Olen kokemusteni kautta myös oppinut, että kukaan ei ota mukaan tai auta, ellei itse ilmaise toiselle, että mitä haluaa olla tai tehdä. Itse on sukellettava sekaan ja itse on kerrottava toiselle, mitä eniten toivoo ja rakastaa. On välillä osattava ottaa se oma tila ja on osattava antaa toiselle se tila olla näyttämön ykkönen. On ensiarvoisen tärkeää, että tuntee olevansa osa hyvää parisuhdetta tai että on mukana tunnetasolla uusperheessä omassa roolissaan. Tunne on aina totta.

 Olen elämässäni oppinut asian: Tunne on aina totta. Voi tuntua hyvältä tai pahalta. Keho ja mieli viestii meille asioita. Tunteita  on hyvä kuunnella. Viisas mies ja uusperheen isä varaa aikaa naiselleen, jotta tämä voi kertoa tunteistaan. Puheen ja jorinat voi vastaanottaa. Voi vain kuunnella ilman mielipidettä tai kantaa ottamista. Usein se on paras tapa. Voi yrittää ymmärtää, mutta ei aina tarvitse löytää ratkaisua. Pelkkä kuuntelukin riittää. Se antaa toiselle tunteen siitä, että hänet on huomattu, hän on tärkeä.

Kaiken hälinän ja arjen kiireen keskellä toisen huomioiminen, se, että antaa toiselle tunteen, että hän on merkittävä, on villakoiran ydin.  Merkityksellisyyden kokeminen omassa elämässä, parisuhteessa, uusperheessä on koko elämän kirjon kantava voima, perusajatus.  On edelleen uusperheessäkin annettava emotionaalisia aplodeja kumppanilleen, on annettava hänen tuntea, että hän loistaa merkityksellisenä tähtenä taivaalla, sinä kimmeltävänä tähtenä, jonka kerran näki siellä yökerhossa/kaupassa/työpalaverissa/ missä ikinä hänet kerran kohtasikaan.


Nainen on nainen uusperheessä tarpeineen, toiveineen, haavoineen. Parisuhteessa niitä hoivataan ja hellitään puolin ja toisin. Siitä hoivaamisesta ja hellimisestä on pidettävä kiinni alusta loppuun liikkuvien osien kaaoksenkin keskellä. Nainen ei ole uusperheessä vain se suorittava olento, loputon organisoija ja loputon joustaja ja tarvittaessa syrjään vetäytyjä. Hän on päätähti, aivan kuten mieskin. Se paikka on annettava ja pidettävä. Miehen ja naisen rakkaus on lasten koti. Erityisesti uusperheeessä.