Oct 30, 2015

Kiitollinen





Näin Pyhäinpäivän aattona minut valtasi syvä kiitollisuus. Vietän yksin kotona perjantai-iltaa. Tytär on kylläkin huoneessaan. Polttelen kynttilöitä ja muistelen kiitollisuudella elämää. Tällä kertaa koen kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat heittäneet haasteita elämääni. Tunnen kiitollisuutta kaikkia epäonnistumisia, pelkoja ja vaikeuksia kohtaan, niitä, joista on aina selvitty ja jotka ovat tehneet minusta sen ihmisen, joka juuri nyt olen. Ne ovat tehneet armollisemmaksi ja levollisemmaksi. Suurimmaksi osaksi elämä on kohdellut huikean hienosti, mutta aina ei ole ollut ihan helppoakaan. Ei todellakaan. Mielenrauha, armollisuus ja levollisuus syntyy monasti vasta kivun kautta. Ei voi tietää mikä on hyväksi, jos ei ole kokenut myös huonoa. Yleensä aina kiitetään hyvistä asioista ja elämän hyvistä ihmisistä, mutta minäpä kiitän niistä kaikista haasteellisista asioista, jotka ovat tehneet minusta ihmisen, joka pystyy rakastamaan muita ja joka iloitsee elämän lahjasta. Kiitän heistä, jotka ovat tehneet väkisinkin vahvaksi. Meillä on usein tapana unohtaa kiitollisuus silloin, kun menee hyvin. Muistakaa kiitollisuudessa läheisiänne, pois nukkuneita ja vierellänne olevia. Hyvistä sekä pahoista kokemuksista. Sillä ne negatiivisetkin kokemukset ja haasteet on tehty meille elämän oppiläksyiksi. Niistä voi oppia ja tarkistaa suunnan. Kohti vain parasta. 

Sitten vielä päivän ilahduttava vahvistus omille ajatuksille. Tänään tapasin sattumalta ruokajonossa erään ihanan naisen, entisessä elämässään TV- juontajan, Kirsi Salon. Hän on nykyisin henkinen valmentaja. Minäkin olen yhdeltä kurssitukselta valmentaja, tosin elämäntaidon valmentaja. Samat ajatukset siis siinä pikaisessa kohtaamisessa yhdistivät. Uskon kohtaamisiin. Kirsillä oli juuri siihen hetkeen sattumalta muutama lause minulle sanottavana. Olen juuri samoja asioita pohtinut viime aikoina. Hän vahvisti ajatustani siitä, että parisuhteessa on oltava mahdollisuus kokea täydellistä hyväksytyksi tulemista ilman tulostavoitetta. Rakkaussuhde ei ole rakkaussuhde, jos siinä vallitsee tulos tai ulos- kulttuuri, kuten monissa yrityksissä. On oltava myös mahdollisuus kokea hoivaa. Hoivatuksi tulemisen tarve on ihan varmasti jokaisen perustarve. Niin miehen kuin naisenkin. Sitä ei vaan osata myöntää tai toiselta pyytää. Pyytäkää. Siinäpä tämän päivän ihmissuhdeoppiläksy. 

Hyvää Pyhäinpäivän aattoa! :)
Danita

2 comments:

  1. Kiitos hienosta blogitekstistä! Nämä ajatukset tulivat oikestaan juuri tarpeeseen! Pitää muistaa olla kiitollinen myös juuri niistä hankalimmista asioista, koska niiden aikaansaama henkinen vahvuus on mittaamattoman arvokasta!

    ReplyDelete
  2. Hyvin kirjoitettu. Samoilla linjoilla mennään 😊

    ReplyDelete